Art Substance: L’homme d’argile

L’homme d’argile – Dreamer (Anaïs Tellenne; 2023; DCP) Taiteilijan katseesta syntyy teos, mutta mitä tästä katseesta jää jäljelle? Tähän kiehtovaan kysymykseen, omaperäiseen muusan tarinaan ja häkellyttävään saven symbioosiin päättyy viikonlopun kaari. Anaïs Tellennen palkittu esikoiselokuva kuljettaa katsojaa hienovaraisesti kohti varsin nerokasta loppua. Tyhjän kartanon talonmiehen, yksisilmäisen Raphaëlin (Raphaël Thiéry) päivät muistuttavat toisiaan; myyrienmetsästystä, säkkipillin sointuja, kotona poikaansa odottava saippuoopperasta elämänpirtaa ammentava äksy äiti. Edes satunnaiset kohtaamiset paikallisen postineidin kanssa eivät saa miehen sydäntä syttymään. Mutta eräänä myrskyisenä yönä kaikki muuttuu, kun kartanon perillinen, taiteilijana tunnettu Blue Lady (Emmanuelle Devos) saapuu. Taide herää kirjaimellisesti eloon. Kuvatessaan romuluisen Raphaliën muodonmuutosta Tellennen tulkinnanvarainen kerronta yhdistää taitavasti klassisen kansantarinan ja nykytaiteen käsitteet. A work is born from the artist’s gaze, but what remains of this gaze? This weekend’s arc concludes with this fascinating question, the original story of a muse, and the astonishing symbiosis of clay. Anaïs Tellenne’s award-winning debut film subtly guides the viewer toward a rather ingenious ending. The days of the empty manor’s caretaker, one-eyed Raphaël (Raphaël Thiéry), resemble each other: hunting moles, the sound of the bagpipe, and a grumpy mother at home drawing zest for life from soap operas while waiting for her son. Even the occasional encounters with the local postwoman fail to ignite the man’s heart. But on one stormy night, everything changes when the manor’s heir, artistically renowned Blue Lady (Emmanuelle Devos) arrives. Art literally comes to life. While depicting the shabby Raphaël’s transformation, Tellenne’s interpretive storytelling skillfully combines the concept of a classic folk tale with contemporary art.